Puoti on viime päivinä valmistunut vauhdilla. Vastaanoton kalustuksesta puuttuvat lääkärin ja potilaan tuolit tuottavat sen verran päänvaivaa, että siirryin hetkeksi astiakauppiaan avuksi alakertaan. Puotiin valmistuneita kalusteita ja esineitä on niin paljon, etten laita kuvia valmistuksen välivaiheista, mutta tässä valmiita tuotoksia:
Aseteille ja ottimille tein tällaisen telineen puodin seinälle. Halusin nekin mahdollisimman hyvin näkyviin, joten liimasin etuseinämäksi piirtoheitinkalvoa. Tämän jätin lopulta maalaamatta ja käsittelemättä. Teline on aterinvalmistajan lähettämä esillepanoteline, joten siinä on tietysti myös valmistajan logo.
Teline päätyi kassapöydän takaiseen nurkkaan.
Kassapöydästä tuli lopulta valkoinen pitkän harmaa-valkoinen-harmaa-kädenväännön jälkeen. Koristelistan leikkasin varovasti balsasta, joka on siis koko pöydän valmistusmateriaali.
Seuraavaksi tein kassakoneen kartongista ja balsasta. Näppäimet ovat nukkekodin kalustesaranoista ylijääneitä 3mm:n neuloja - niiden käsittelyyn eivät enää sormet riittäneen, joten kastoin neulan päät liimaan ja painelin ne balsaan pinsettien avulla.
Koska yläkerran vastaanotto on englannin kielinen, ei puodinkaan rahayksiköksi oikein käy vanhat markat. Tulostelin siis valuutaksi dollareita, mikä sijoitti rakennuksen jonnekin päin Yhdysvaltojen historiaa.
En yleensä jaksa olla kovin tarkka ja uskollinen aikakaudelle ja maalle, joten kulttuurihistoriaa tuntevat älkööt pahoittako mieltään mahdollisista ristiriidoista (kuten siitä, etteivät dollarit näyttäneet tuolta siihen aikaan, kun kassakoneet olivat kuvan mallisia). Olin jo tulostelemassa Visa- ja MasterCard-tarroja kassakoneen kylkeen, mutta sen sentään tajusin jättää pois! 
Seinäkalenterin tulostin ilman vuosilukua, mutta kuukaudeksi valitsin toukokuun. Nauttikoot edes joku ikuisesta keväästä, vaikka sitten pienessä mielikuvitusmaailmassa!
Kassapöydän päätyyn tuli lisää hyllytilaa astioille.
Vielä puuttuu tiskin takaa myyjä. Ajattelin kokeilla senkin tekemistä itse kunhan aika sen sallii, koska kaupalliset valmisnuket ovat vähän ilmeettömiä ja vaikeammin haluttuun asentoon saatavia.
Puodin toisen päädyn hyllykköön laittelin vähän sekalaisemmat tavarat, kuten metalliastiat. Kilotavarana myytävät kuiva-aineet kuuluvat poikkeuksena puodin valikoimaan vain siitä syystä, että halusin viimein jonkin paikan purkeille, jotka täyttelin ja nimesin jo yli kolme vuotta sitten. Varsinaiseen nukkekotiin "kotimausteiksi" ne olivat liian suuria, mutta myyntiastioiksi ne sopivat. Ehkä joskus korvaan viereisen hyllyn puukorin välineineen vaa'alla; siihen asti saavat myydä vaikka kiinteällä kuppihinnalla.
1,5mm:n balsalevystä viiltelin puuhaarukoita (ja puulastoja sekä leikkuulaudan; lisää kuvia Astiapuoti-sivulla).
Jatkoin hyllyjen rakentelua pitkälle seinälle. Kuppitelineen irrotin vielä seinästä ja vaihdoin sen piikit sittenkin kultaisiin, koska ne näyttivät paremmilta kuin valkoiseksi maalatut. Telineen sain täytettyä toissapäiväisen kaupungilla käynnin jälkeen. Rakensin telineen kahdelle tarjoilulautaselle ja kolme hyllyä, joiden syvyys pienenee ylöspäin mentäessä.
Tein vielä kaksi hyllyä panelointirajan alapuolelle, minkä jälkeen käytettävissä oleva seinätila alkoikin jo loppua.
Alakerta on siis pientä viimeistelyä vaille valmis. Ihailemani Beatrix Potterin mukaan puoti sai nimen Beatrix's Dish Shop ja toisin päin kuin normaalisti, puodin pitäjä saa nimen puotinsa mukaan. 
"Have you seen the ghost of John?
All white bones with the skin all gone,
Ooo-ooooooo-ooo-ooo,
wouldn't it be chilly with no skin on?"
Viime Halloweenin jälkeen silmiini osui paikallisen S-marketin sekalaisella alepöydällä kärsineen näköinen luurankonelikko hamppuköyteen hirttäytyneenä. Koska mittakaava täsmäsi, poimin aarteen talteen vastaanottoa ajatellen.
Lähtökohta oli melko surkea - kaikki neljä olivat enemmän tai vähemmän kieroja ja epämuodostuneita, joten aloin purkaa niitä osiin. Anatomiansa puolesta ne olivat kaikki radiologin pahoja unia, mutta aina joltain löytyi kelvollisena se kulloinkin puuttuva osa. Siispä otin yhden rangon "pohjaksi" ja aloin työstää sitä.
Kallo kiinnittyi selkärankaan liian takaa ja kallon muoto oli oudon kantikas. Solisluut olivat suhteettoman suuret ja esiin työntyvät; tässä jo rintalastasta irti leikattuina.
Leikkasin kallon irti, vuolin takaraivoluuta järkevämmän näköiseksi ja mallasin kallolle anatomisesti oikeaoppisempaa kiinnittymiskohtaa. Solisluut leikkasin lopulta tässä vaiheessa molemmista päistään irti.
Luurangon alaraajat olivat liikkuvat ja ne kiinnittyivät lävistäen lonkkaluut kömpelöillä muovitapeilla, mikä sai aikaan sen, että reisiluiden päät törröttivät epärealistisen pitkälle sivuille päin. Irrotin siis alaraajat ja poistin tapit, valitsin kahdeksasta jalasta kaksi parasta, vuolin reisiluun päitä ja lonkkamaljoja paremmin yhteen sopiviksi ja liimasin alaraajat uudelleen kiinni. Samoin ranteista poistin ylimääräisen "luun" käsivarren luiden ja ranneluiden välistä. (Yläkuvassa vasemman puoleinen lonkkaluun aukkokin on vielä ummessa.)
Ranne operoituna. Luurankoa valmistettaessa on selvästi yritetty jäljitellä ranneluita, mutta kämmenluut puuttuvat raukalta kokonaan. Jos tässä kädessä olisi vielä lihat päällä, sormet alkaisivat suoraan ranteesta ilman kämmentä, vaikka se ilman nahkoja näyttääkin ihan järkevältä.
Naamakaan ei poloisella häävi ole. Ennen muokkausta ja...
...muokkauksen ja maalaamisen jälkeen. Kaivelin silmäkuoppia syvemmiksi ja suuremmiksi ja vuoleskelin vähän sieltä täältä. Tässä myös solisluut paikoilleen palautettuna pienentämisen jälkeen; vähän hassulta näyttävät vieläkin, koska niiden niveltymiskohdat, lapaluun olkalisäkkeet, ovat kummasti surkastuneet.
Pää oli raskaimpana vaikea saada kiinnitettyä takaisin ilman pikaliimaa, mutta lopulta tajusin käyttää apuna tulitikkua ja vähän sulattaa liitettäviä pintoja. Muovi oli sen verran kovaa, että ihan ilman Erikeeperin apuja ei liitos kestänyt. Se kuitenkin kiinnitti pinnat siksi aikaa, että tueksi liitoksen ympärille lisäämäni liima kuivui (etten joutunut puristamaan liitoskohtaa käsin koko pitkää kuivumisaikaa, kuten reisiluiden kanssa jouduin tekemään).
Niin nousi kalmaisesta kasasta John, vastaanoton luurankomalli. Tarkkaa katsetta se ei kestä vieläkään, ja skolioosiin ei askarteluveitsikään pystynyt, mutta paremmin sen asiat ovat kuin niiden kolmen muun!
Nyt on lääkärin helpompi selittää potilaalleen, mistä on kysymys, kun articulatio humeri on diskoloitunut tai fibulassa on fraktuura!
Vastaanoton ollessa suljettuna John toimii lääkärin henkilökohtaisena puhelinvastaajana.
Tein pienemmän esitehyllyn vastaanottotiloihin, koska aiemmin blogissa mainittu oli oven viereiselle seinälle liian kömpelö ja tilaa vievä.
Maalaamisen jälkeen se pääsi hoitamaan kansanterveydellistä valistustehtäväänsä. Siitä on potilaan lähtiessään helppo poimia mukaansa tsemppausta vaikka parempaan ruokavalioon, liikkumiseen tai tupakasta irrottautumiseen.
Aikaisempi teline muutti samaisen roombox-hyllykön alakertaan, jossa se kantaa paljon uskottavammin naistenlehtiä. Alakerran puodista tulee loppujen lopuksi astiakauppa. Aikaisemmin päättämäni "all-in-one-shop" ei jostain syystä herättänytkään tarpeeksi niitä mielikuvitusta kutittavia ajatuksia, joista inspiraatiot syntyvät.
Suurikokoinen nukkekoti ei mahdu nykyiseen asuntoomme ja kaikki sen huonekalut ja esineet ovat kaapeissa katseilta suojassa. Kun etsin pikkuesinelokerikosta puhelinta vastaanoton pöydälle, sain silmiini rakastamani posliiniastiat - ne, jotka ovat ainakin minulle yksi miniatyyriharrastuksen ehdottomista helmistä. Sillä samaisella sinisellä hetkellä tuleva astiakauppias vuokrasi vastaanoton alakerrasta liiketilan yritykselleen.
Ja heti seuraavalla hetkellä rakensin naistenlehtitelineen viereen hyllyköt posliinikannuille.
Kuppien esillepanoa mietiskelin sen kolmannen hetken ja päädyin seinätelineeseen, jossa kupit roikkuvat ja näkyvät siksi parhaiten. Reilun sentin mittaiset pienet neulat sopivat hyvin tarkoitukseen.
Pienimpien (kahvi)kuppien korva on niin pieni, ettei se mahdu neulan pään läpi, joten niitä ei seinätelineelle saa. Mikä ihana tekosyy hankkia hyllyn täytteeksi lisää suurempia kuppeja!
... eli suloista on sopivalla hetkellä hullutella! Muuttotauko venyi pidemmäksi kuin olisin toivonut, mutta joululomalla on viimein aikaa harrastaa. Sopiva hetki ja inspiraatio kohtasivat kalenterissani tänään.
Alkulämmittelyksi kaivelin kesällä tilaamani lasipurkit ja täyttelin niitä "lääkkeillä". Eihän lääkäreillä tällaisia pillereiden perhepakkauksia oikeasti ole, mutta koska halusin niitä vastaanoton hyllylle, todellisuus antakoon anteeksi!
Pillerit (superpieniä helmiä) näyttävät lähikuvassa ahdistavan kokoisilta nieltäviksi, mutta se on vain zoomin aiheuttamaa harhaa. Tosin jos tarkkoja ollaan, 1:12-mittakaavassakin ne ovat tableteiksi vähän isoja, mutta elävälle silmälle ne kelpaavat.
Varsinainen ajatus pillerinpyörittelyn sijaan oli rakennella yläkaappi vastaanoton takaseinälle, kesällä valmistuneen alakaapiston päälle.
Siispä mittaa, leikkaa, liimaa!
Ja maalaa. Ovilasin leikkasin piirtoheitinkalvosta ja nuppi on (kuten alakaappienkin) maalattu pieni hakaniitti.
Koska ovien tekeminen on hidasta ja lisäksi ne peittävät kaapin sisältöä, tein ovia vain kaksi, vaikka vastaanottojen yläkaapistot taitavat oikeasti olla enimmäkseen ovellisia. Lisäksi kaikkein pienimpiä saranoita oli jäljellä enää kaksi, joten tein vain toisesta ovesta avattavan. Toisen suljin täyttämisen jälkeen muutamalla pienellä liimapisteellä niin, että sen voi helposti irrottaa, jos tilanne joskus sitä vaatii. (Vastaanoton lääkäri varmaan ilahtuu tästä.)
Kun hylly vielä odotteli viimeisten liimatippojen kuivumista, pääsin rekvisiittaosuuteen. Haavalapuiksi leikkasin nenäliinasta pieniä neliöitä. Laitoin ne vihreän servetin päälle, leikkasin paloja piirtoheitinkalvoista, liimasin ne reunoistaan kiinni servettiin ja leikkasin irti.
Palasin jo aloittamaani lasipurkkitehtailuun ja tulostelin purkkeihin Googlen löytämiä etikettejä, jotka pienentelin sopivan kokoisiksi. Pienimmistä purkeista en saanut korkkeja irti, mutta keskikokoisista sentään. Ujutin niihin hammastikulla tomusokeria lääkepulveriksi. Kahteen jäljellä olevaan isompaan lasipulloon laitoin toiseen vettä, toiseen mustaa hiekkaa lääkehiileksi.
Kuvassa purkit näyttävät tulitikusta huolimatta paljon isommilta kuin oikeasti ovat. Kuvasin pienimmän purkin sormenpäiden välissä, mutta isolta se näyttää tässäkin (tai sitten mun käsi näyttää pieneltä), mutta niitä mahtuisi seisomaan pikkurillin kynnelle kuusi..!
Samaan kaappiin haavalappujen kanssa tein steriilejä (varmasti) paksumpia sideharsotaitoksia ja -rullia muutoin samalla tekniikalla, mutta piirtoheitinkalvon sijaan käytin kontaktimuovia. Sillä pakkaukset sai mukavan ilmatiiviin/tyhjiöpakatun näköisiksi, vaikka sisus olikin epätasainen ja paksu.
Helpommalla olisin päässyt niiden ensimmäistenkin kanssa, kun olisin hetken malttanut miettiä ja antaa sille kontaktimuoviajatukselle tilaa tulla, mutta joskus sitä vain ampaisee sen ensimmäisen ideanraakileen perään. (Jos olisin kala, kävisin kai koukkuun kiinni ilman syöttiäkin.)
Koska esineet ovat pieniä ja kevyitä, liimasin lasiovien taakse ne liimapisteellä hyllyyn kiinni, jotta ne eivät kaatuisi jokaisesta heilahduksesta.
Lääketiedettä käsittelevät kirjat tein valmiiksi jo kesällä, ja lopulta niistä mahtui hyllyyn vain pieni osa. Mikroskooppi, ruoka-asetelmien tekoon tarkoitetut hopeatarjottimet ja välineet (nukkekodin työkalulaatikosta lainatut tongit ja refleksivasara) ovat valmiina ostettuja. Vasemmalla ylähyllyllä olevat korkeakorkkiset pullot ovat roomboksina toimivan oikean seinähyllyn hyllylevyn pidikkeitä, joita jäi yli, kun jaoin hyllyn kolmen sijasta kahteen lokeroon. Alakaapiston laatikkoon pyörittelin vielä talouspaperista ideaalisiderullia.
En ehkä halua lääkärin pöydälle tietokonetta, jotta saan tehdä siihen ajanvarauskalenterit paperiversioina (lääkäri kiittää taas), joten puhelimeksikin saa ainakin toistaiseksi kelvata pyöriteltävä muinaismuisto. Toivottavasti tällä lääkärillä ei ole soittoaikoja.
Vietin jälleen muutamia balsaisia hetkiä ja täydentelin vastaanoton kalustusta.
Vastaanoton takaseinälle valmistui alakaapisto. Jalat (joista yhden huomasin vasta kuvasta notkahtaneen vinoon, onneksi liima ei ollut vielä kovaa) ovat grillitikusta pätkittyjä ja hopeamaalilla maalattuja, vetimet ovat maalattuja hakaniittejä.
Samoista materiaaleista valmistui lääkärin pöytä. Pöytälevyn alle piti liimailla pieni "tukilista", että pitkät jalat sai varmemmin suoraan ja ylipäätään kunnolla kiinni.
Näöntarkistusjulisteen löysin netistä. Ei ole kotimainen versio sekään, kun E:n sekaan on sotkettu koko aakkoshässäkkä... Tuon taulun kanssa ei ehkä olekaan niin helppo huijata kuin meikäläisen neljän vaihtoehdon "ylös, alas, oikealle tai vasemmalle"-julisteen, kun oikein veikkaamisen todennäköisyys on 0,25:n sijaan vain 0,04...
Esitetelineelle ei muuta paikkaa jää kuin tämä, mutta voi olla, että siirrän sen kuitenkin muihin tehtäviin alakertaan... Jotenkin se ei edelleenkään käy tähän. Ja lyöhän siihen otsansakin kun pöydältä nousee. =(
Vastaanotolla tehtiin tänään putkitöitä, joiden tuloksena huoneessa on nyt lavuaari.
Posliiniallas on Minimaailmasta, putket mehupillien taitekohdista ja peili on... no, peili. Lattialistat lisään tälle puolelle huonetta vasta myöhemmin, kun pöydän ja kaappien paikat varmistuvat.
Pientä säätämistä aiheuttaa se, ettei lattiaan kannata liimata mitään kiinni "laatoituksen" päälle. Lattia on raskas lasilevy, joka kannattaa pitää irrotettavana siltä varalta, että kämppää joutuu joskus kääntelemään - tai sitten se pitäisi saada niin tehokkaasti paikoilleen, että se ei murskaisi vastaanottoa, vaikka hyllyn kääntäisi ympäri... Esim. kynnys ja lattialistat on liimattu sen vuoksi lattian sijasta takaseinään ja lavuaarin poistoputki vain nojailee lattiaan ilman liimaa.
Löytyihän niitä Tilda-kankaita Sinooperin aarreaitasta. Hassua ostaa metrihintaista kangasta 10cm:n palasina..! =D
Tänään en ole saanut aikaiseksi juuri mitään pientä, mutta raitakankaasta oli pakko tehdä heti kolkon näköiseen puupenkkiin pehmuste. Täytteenä tässäkin askarteluvanulevy. Pitsityynyn lainasin Annabellen vuoteesta; sohvalle teen myöhemmin omat tyynyt. (Penkki ei jää puotiin, vaikka onkin siellä kuvattu.)
Eilen illalla näpertelin balsasta puotiin puulaatikon.
Tämä pikkuruinen peltirasia löytyi Pienikamarista ja halusi aivan ehdottomasti mukaan. =)
Vastaanoton ensimmäinen "kaluste" valmistui. "Metallirunko" on balsasta, varras- ja hammastikuista koottu ja metalli-hopeamaalilla maalattu. Pohja on valkoiseksi maalattu balsalevy, jota viilsin ja taitoin yläreunasta niin, ettei se päässyt kuitenkaan katkeamaan. Viillon täytin liimalla, jotta pääty pysyisi tukevasti yläasennossa. Pehmuste on vihreällä servetillä päällystettyä askarteluhuopalevyä.
Suojapaperin rullineen tein hyvin ohuesta paperista; paperirullan pidikkeenä on pumpulipuikosta pätkäisty varsi. Seinien kaakelointi on kohokuvioidusta tukevasta valmisarkista; aivan mahtavaa arkkia, kiilteleekin kuin oikea kaakeli!
Julisteet on Googlen kuvahaulla kaiveltuja ja sopivaan kokoon pienennettyjä. Kuvahaun pienet "esikatselukuvat" ovat melkein sellaisenaan sopivia 1:12-kokoon ja helppo kopioida suoraan hakukentästä Wordiin pieneen viimeistelyyn. Pienoismaailmaan saa siis pienellä fiksauksella tulostettua aivan mitä tahansa, ei pelkästään valmiita miniprinttejä, joten mahdollisuudet ovat rajattomat...
Samalla tekniikalla Googlen avustuksella sain myös terveysaiheisia esitteitä. Hakusanoilla "health leaflet/broschure"-tuli suoraan vaikka mitä vaihtoehtoja, suoraan taiteltavia esitteitä esim. diabeteksestä, ruokavaliosta, tupakasta ja liikunnasta. Suomalaisilla hakusanoilla tulos oli hyvin heikko, joten tämä yleislääkärin vastaanotto on olosuhteiden pakosta kansainvälinen.
Seinälle laitettava esitehylly on aikaisemmin valmiina tilattu ja enää sille pitäisi löytyä paikka. Tutkimuspöydän päälle se ei jotenkin sovi, joten jääköön odottelemaan vastaanoton kalustamisen etenemistä.
